Kolmitavuiset affektisen sävyiset UlA- ja (U)rA-loppuiset sanat ovat enimmäkseen substantiiveja. Niissä on niin kantasanallisia, korrelaatillisia kuin kantasanattomiakin. Elollisen yksilön nimityksiä ei ole monta.
Lisäksi esiintyy johdinyhtymän ‑(U)lAinen tai ‑(U)rAinen sisältäviä substantiiveja ja adjektiiveja. Niissä on sekä substantiivi- että adjektiivikantaisia.
(Vrt. paikkaa ilmaisevat lA-substantiivijohdokset » § 186; ei-affektiset lAinen-johdokset » § 190 – 191.)
Myös kolmitavuisissa nA-loppuisissa sanoissa on joitakin affektisen sävyisiä, yleensä kantasanattomia lekseemejä:
Useat kolmitavuiset (e)lO- ja (e)rO-loppuiset sanat ovat sävyltään affektisia. Useimmiten ne ovat lekseemikannattomia ja kantavartaloltaan deskriptiivisiä. Sanoissa on sekä substantiiveja (pejoratiivisia yksilönnimiä varsinkin (e)rO-loppuisissa) että adjektiiveja.
Johdinyhtymän -(e)lOinen tai ‑(e)rOinen sisältävät esim. adjektiivit sokkeloinen, heiveröinen ja substantiivi jupperoinen (< juppi) (L). (Muut lO-loppuiset johdokset » § 205.)
Huom. Kolmitavuisia (U)lA-loppuisia substantiiveja, jotka eivät ole affektisia eivätkä johdoksia, ovat esim. apila, jäkälä, kampela, kukkula, käpälä, pykälä, ritilä, rA-loppuisia esim. haikara, jakkara, kihara, kypärä, makkara, pisara, tavara, vaahtera, äpärä, (e)rO‑loppuisia komero, kukkaro, lokero, pusero ja vyötärö. Osa on lainasanoja. Lainoja, joissa l-aineskin on vierasta alkuperää, ovat esim. humala, kattila, kynttilä, satula ja sämpylä sekä näitä nuoremmat vierassanat kuten epistola tai pergola. (Myös » § 152.)