Taustoittava pykälä
Sanojen kaksinaista käyttäytymistä voi selittää muutenkin kuin että ajattelee niiden olevan vajaasti spesifisiä sanaluokan suhteen. On mahdollista olettaa kaksi eri lekseemiä, adpositio ja adverbi: esim. Hän tuli ennen minua (adpositio); Hän asui täällä ennen (adverbi). Toisaalta jälkimmäisen kaltaisia tapauksia voisi pitää myös sellaisina adpositioina, joiden täydennys on läsnä implisiittisesti, tulkittavissa kontekstin perusteella. Näin esim. lauseen Hän asui täällä ennen konteksti paljastaa, mihin aikaan kyseinen asuminen ajoittuu. Samoin lauseen Asutko lähelläkin? etäisyyden tulkinta riippuu tilanneyhteydestä. Tällainen tulkinta sopii tosin muuhunkin kuin implisiittisen genetiivi- tai partitiivitäydennyksen oletukseen, vrt. Hän asuu tässä lähellä.
Tässä kieliopissa on asetettu etusijalle oletus lekseemien vajaaspesifisyydestä sanaluokan suhteen. Kyseisenlaisten sanojen ehdoton luokittaminen adpositioksi tai adverbiksi ei kuvasta niiden monikäyttöistä luonnetta yhtä hyvin kuin oletus sanaluokan suhteen vajaasta spesifisyydestä. Sanan sanaluokka määräytyy siis viime kädessä syntaktisin perustein. Sitä paitsi sanaluokaltaan vajaasti spesifisiä yksiköitä on oletettava muissakin sanaluokkien rajatapauksissa, esim. substantiivien ja adverbien, substantiivien ja adjektiivien, adjektiivien ja adverbien sekä adverbien ja partikkeleiden välillä.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
§ 653 Tavan adverbien tyyppejä
§ 654 Paikallissijaiset tavan adverbit: tosissaan, erilleen, huolella
Määrän adverbit ja partikkelit
Määrän suuruus ja tavan intensiteetti: paljon, liikaa, kasoittain
Intensiteettisanat: melko, erityisen
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet