Taustoittava pykälä
Monikon 3. persoonan lukukongruenssissa esiintyvään vaihteluun ja tästä johtuneeseen yleiskielen normittamisen tarpeeseen on useita syitä. Ennen muuta tilanteeseen vaikuttaa kongruenssin asema puhutussa kielessä. Murremaantieteelliset ja sosiolingvistiset selvitykset (G. Karlsson 1966b; Mielikäinen 1984a; Paunonen 1995b [1982]) ovat osoittaneet, että subjektin ja finiittiverbin kongruenssi ei millään alueella eikä missään puhujaryhmässä ole ollut sataprosenttista. Paunosen (mts. 220) käsittein: kansankielessä kongruenssi ei ole ollut automaattista kuten kirjakielessä vaan numeruksen esiintyminen on riippunut lause- ja tekstiyhteydestä. Paunonen nimittääkin kansankielen kongruenssia syntaktis-tekstuaaliseksi. Kieltoverbin kongruenssi on kautta aikojen ollut vähäisempää kuin muiden verbien (» § 1289; Laitinen 2004).
Murrealueet muodostavat G. Karlssonin (1966b) mukaan kaksi ryhmää siten, että savolais‑, pohjalais- ja hämäläismurteissa inkongruenttien muotojen määrä vaihtelee (myöntölauseissa) 90 ja 77 %:n välillä, kun niiden suhteellinen osuus on paljon pienempi lounais- (38 %), peräpohjalais- (27 %) ja kaakkoismurteissa (21 %). Sosiolingvistiset tutkimukset puolestaan osoittavat eroja eri ikä- ja ammattiryhmien välillä. Mielikäisen aineiston (Mielikäinen 1981b: 83) nuorten puheessa on kauttaaltaan ainakin 10 prosenttiyksikköä enemmän inkongruentteja tapauksia kuin vanhempien ikäryhmien, ja on myös lisääntyvässä määrin puhujia, joilla subjektin ja predikaattiverbin kongruenssia ei esiinny lainkaan. Kongruoivat muodot keskittyvät kaikki tapauksiin, joissa on ihmistarkoitteinen subjekti (Mielikäinen 1984a). Paunosen (1995b [1982]) aineiston helsinkiläispuhujilla vaihtelevat kongruoivien muotojen osuudet keski-ikäisten töölöläisnaisten 50 %:sta nuorten lähes täydelliseen inkongruenssiin.
Lehikoisen (2000) tutkimuksen mukaan ylioppilasaineissa poiketaan norminmukaisesta kongruenssista yllättävän harvoin: 200/8654 eli 2,5 %:ssa tapauksista.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Subjektin ja predikaatin kongruenssi
§ 1268 Persoonakongruenssin ala ja pronominien käyttö
§ 1269 Kolmas vs. ensimmäinen ja toinen persoona
§ 1270 Kongruenssi ja sen puute eri lausetyypeissä
Kongruenssi verbin liittomuodoissa
§ 1294 Possessiivikongruenssi erityyppisissä lausekkeissa
§ 1295 Possessiivisuffiksi ilman pronominia
Possessiivikongruenssi ja possessiivisuffiksin refleksiivinen käyttö
Possessiivikongruenssi infiniittisissä rakenteissa ja teonnimissä
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Kielto ja kielteiset ilmaukset