Johdin ‑i liittyy joihinkin kaksitavuisiin A(A)-vartaloihin. Johdostyyppi on pieni, epäproduktiivinen ja semanttisesti sekalainen. Joissakin johdoksissa on tuntuvilla teonnimen merkitys, esim. maltti ≈ ’malttaminen’. Osa sanoista on arkisen sävyisiä: (olla) näytillä ~ saatilla ~ maistissa.
i-johdin liittyy myös joihinkin ttA-verbeihin, esim. syötti (< syöttää), vietti, asetti sekä elollistarkoitteiset elätti, kasvatti, lähetti, räkätti. Substantiivinjohtimeksi voi osassa näitä hahmottua myös ‑tti (elä-tti ~ elätt-i). Johtimena on -tti sanoissa ahmatti, pelätti, suojatti ja turvatti, joiden rinnalla ei ole vastaavaa ttA-verbiä.
Johtimen ‑kki sisältäviä verbikantaisia substantiiveja on parikymmentä lekseemiä. Niiden tarkoite on yleensä elollinen (asukki, lemmikki, suosikki), joskus esinekin (ajokki, lennokki). Johdokset ilmaisevat kantaverbin toiminnan kohdetta tai suorittajaa. Joillakin kki-johdoksilla on abstraktimpi teonnimelle läheinen merkitys, esim. hävikki, levikki, menekki, seisokki. Johdin -kki liittyy myös nominikantaan (» § 199). Osassa sanoja kki-johdinta edeltää johdinaines -O (hoidokki, liidokki).
Verbikantaisia tai ‑korrelaatillisia (i)kkO-johdoksia on muutama. Ne ilmaisevat olentoa (elikko, häirikkö, uskalikko) tai paikkaa (karsikko, louhikko) tai ovat teonnimien kaltaisia (rynnäkkö). (Johdostyyppi muilta osin » § 182 – 183, 198.)
Joillakin (i)nki-loppuisilla substantiiveilla on vastineena supistumaverbi, esim. blandinki (vrt. blandata), latinki, meininki, sählinki, (olla) tällingissä, tai muukin verbi, esim. kulunki (vrt. kulua), juomingit, syömingit, hämminki (vrt. hämmästyä). Näistä substantiiveista suuri osa on sävyltään arkisia ja osa on lainasanoja. Myös inki-loppuiset uudismuodosteet ovat mahdollisia, esim. möhlinki ’möhläys’, toppinki ’toppaus’ (L). (Tyypin johdosmaisuudesta » § 149 kuvio 3.)
Huom. Selvien i-johdosten kuten maltti, muisti lisäksi on sellaisia i-loppuisia substantiiveja, joilla on korrelaattinaan supistumaverbi, esim. jahti, meili, peli, printti, rokki, tankki, tentti, tiski (vrt. jahdata, meilata, pelata jne.) (Räisänen 1987). Tällaiset substantiivit ovat yleensä lainoja, joissa loppu-i on kiinnittynyt muunkieliseen konsonanttiloppuiseen lähtösanaan (» § 151). Myös vastaava verbi on lainalähtöinen ja mukautettu AA-vartalotyyppiin (» § 153, 330).
Edellinen pykälä