Lyhimmillään taivutustunnukset käsittävät yhden konsonantin (C) tai vokaalin (V); useimmat tunnukset ovat kuitenkin fonologiselta rakenteeltaan CCV- tai CV-asuisia (» asetelma 24). (Tunnusten järjestyksestä » § 78, 105.)
| C | V | CV | CCV | CVV | VC | CVC | Muut |
| n | i | nA | ssA | kAA | Vn | vAt | seen |
| t | V | TA | stA | den | siin | ||
| j | Ne | llA | ten | tten | |||
| Te | ltA | hVn | isi | ||||
| mA | lle | NUT | |||||
| kO | ksi | ||||||
| ni | ttA | ||||||
| si | nsA | ||||||
| TU | nne | ||||||
| tte | |||||||
| mme |
Taivutustunnuksen vokaali on yleensä lavea A, i tai e. Pyöreistä vokaaleista U esiintyy vain partisiippien tunnuksissa ja O imperatiivin tunnuksessa. Konsonanteista taivutustunnuksissa esiintyy eniten dentaalisia ja alveolaarisia äänteitä n, t ja s.
Monet eri taivutustunnusten edustumat ovat keskenään fonologisesti identtisiä (» asetelma 25).
| Aines | Tehtävät |
| n | yks. genetiivi; yks. 1. persoona; instruktiivi |
| i | monikko; imperfekti |
| t | monikko; yks. 2. persoona |
| Vn | illatiivi; 3. p. possessiivisuffiksi; passiivin persoonapääte, 3. p. persoonapääte jussiivissa |
| tA | partitiivi; passiivi; A-infinitiivi |
| ne | komitatiivi; potentiaali |
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Nominien vartalot ja taivutustyypit
§ 64 Nominien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 65 Yksivartaloiset vokaaliloppuiset nominit
§ 66 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa lyhyt vokaali
§ 67 Yksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
§ 68 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
Verbien vartalot ja taivutustyypit
§ 71 Verbien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 72 Taivutustyypit ja kertoa-tyypin verbien taivutus
§ 73 Saada-tyypin verbien taivutus
§ 74 Tulla- ja nousta-tyyppisten verbien taivutus
§ 75 VtA-loppuisten verbien taivutus: hypätä, häiritä, kyetä
Päätteiltään vaihtelemattomat sijat
§ 84 Monikon genetiivin -en: koirien, talojen, lupauksien
Monitavuisten sanojen monikon genetiivi ja partitiivi
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä