Taivutus ja johtaminen ovat ilmiöitä, joilla on samankaltaiset morfologiset keinot. Kummassakin tapauksessa sanan vartaloon liittyy suffikseja: taivutustunnuksia tai johtimia. Myös tällaisia suffikseja saavat vartalot eli taivutusvartalo ja johdoksen kantavartalo ovat usein samanasuisia:
Taivutus ja johtaminen ovat kuitenkin vaikutuksiltaan ja tuloksiltaan erilaisia. Taivutustunnukset tuottavat sanan vartalon edustaman lekseemin sananmuotoja, johtimet taas uusia sanaston yksiköitä, lekseemejä, joilla on oman sanaluokkansa mukainen taivutus. Taivutusmuoto siis edustaa samaa lekseemiä kuin lähtökohtana oleva sanavartalo, johdos ei. Taivutus ei myöskään muuta sanan sanaluokkaa, mutta johtaminen voi sitä muuttaa.
Tärkeä taivutuksen ja johtamisen ero on niiden produktiivisuudessa (» § 164). Taivutus on muutaman sanan poikkeusta lukuun ottamatta produktiivinen ilmiö: tietyn sanaluokan lekseemillä on kaikki sanaluokalleen ominaiset taivutusmuodot. Johtaminen sen sijaan on luonteeltaan vähemmän säännöllistä ja vain harvoin täysin produktiivista eli kaikista asianomaisen sanaluokan lekseemeistä mahdollista.
Taivutus ei vaikuta sanan leksikaaliseen merkitykseen eli siihen, millaista asiaa tai tilannetta sana tarkoittaa, ei myöskään valenssiin eli siihen, millaisia täydennyksiä sana saa. Johtaminen sen sijaan tyypillisesti muuttaa sanan leksikaalista merkitystä, voi vaihtaa sanaluokan tai vaikuttaa valenssiin: johdoksella voi olla erilaisia täydennyksiä kuin sen kantasanalla.
Taivutuksen erottaminen johtamisesta ei ole aina yksiselitteistä, etenkään jos kriteerinä tähdentyy muodostuksen produktiivisuus. Taivutuksen ja johtamisen rajatapauksia on lukuisia. Tärkeimpiä niistä ovat partisiipit, adjektiivien komparaatiomuodot ja eräät adverbityypit.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Nominien vartalot ja taivutustyypit
§ 64 Nominien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 65 Yksivartaloiset vokaaliloppuiset nominit
§ 66 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa lyhyt vokaali
§ 67 Yksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
§ 68 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
Verbien vartalot ja taivutustyypit
§ 71 Verbien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 72 Taivutustyypit ja kertoa-tyypin verbien taivutus
§ 73 Saada-tyypin verbien taivutus
§ 74 Tulla- ja nousta-tyyppisten verbien taivutus
§ 75 VtA-loppuisten verbien taivutus: hypätä, häiritä, kyetä
Päätteiltään vaihtelemattomat sijat
§ 84 Monikon genetiivin -en: koirien, talojen, lupauksien
Monitavuisten sanojen monikon genetiivi ja partitiivi
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet