§ 112 Tempustaivutus

Finiittisen verbinmuodon tempuksia ovat preesens ja imperfekti (» asetelma 58). Preesens on tunnukseton ja imperfektin tunnus on i (puhu-i, tul-i); supistumaverbeissä (halusi) myös s-aineksen voi analysoida imperfektin tunnuksen osaksi (» § 59). Kieltomuodoista » § 109.

Liittotempukset perfekti ja pluskvamperfekti muodostuvat apuverbistä ja pääverbin NUT- tai TU-partisiipista. Perfekti- ja pluskvamperfektimuodot on tapana lukea verbin paradigmaan, toisin kuin olla-verbin varaan rakentuvat verbiliitot on ~ oli tekevä, on tehtävä jne. (» § 451 – 452).

Perfektissä apuverbi on preesens-, pluskvamperfektissä imperfektimuotoinen. Apuverbi taipuu normaalisti kaikissa persoonissa sekä myönteisenä että kielteisenä ja perfektissä myös eri moduksissa. Pääverbinä on NUT-partisiipin nominatiivimuoto, joka yleiskielessä kongruoi subjektin persoonan mukaan: olen syönyt, ovat syöneet. Puhutussa kielessä inkongruenssi on tavallista: ne oli käyny, ootteko te käyny jne. (» § 1283, 1291). Perfekti esiintyy myös modaaliverbin yhteydessä rakenteessa, jossa apuverbi olla on A-infinitiivissä, esim. hän voi olla kadonnut, he saattavat olla lähteneet, sen täytyy olla pakattu jo (» § 450).

Passiivin liittomuodoissa apuverbi on samassa muodossa kuin yksikön 3. persoonassa ja partisiippi on passiivissa: on maksettu. Etenkin puhutussa kielessä myös apuverbi on usein passiivimuotoinen: ollaan käyty (» § 1292 – 1293).

Liittotempuksissa moduksen tunnus liittyy olla-apuverbiin (» § 115). Perfektillä on kaikki neljä modusvaihtoehtoa: indikatiivi (on kerrottu), konditionaali (olisi kerrottu), potentiaali (lienee kertonut) ja imperatiivi (olkoon kertonut). Pluskvamperfektillä sen sijaan on vain yksi modus, indikatiivi: oli kertonut.

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus