Numeraalit eli lukusanat muodostavat taivutukseltaan heterogeenisen sanaryhmän. Pienissä numeraaleissa on yksilöllistä vartalonvaihtelua. Oma alaryhmänsä ovat si-loppuiset yksi ja kaksi, joiden vartaloissa vaihtelevat k ja h sekä s ja t ~ d: yksi : yhde-n : yh-tä : yhte-en. Numeraalit viisi ja kuusi taipuvat vesi-tyyppisten substantiivien tavoin: viide-n : viit-tä : viite-en. Numeraali kolme taipuu pitkälti nalle-nominien tapaan: kolme-n : kolme-a : kolme-en ja neljä tavallisen pöytä-tyyppisen substantiivin tavoin.
n-loppuisen lukusanan kymmenen genetiivi on nominatiivin asuinen; sana taipuu jäsen-tyyppisten substantiivien tapaan: kymmenen : kymmen-tä : kymmene-en. Numeraalien seitsemän, kahdeksan, yhdeksän genetiivi on samanasuinen kuin nominatiivi, ja taivutusvartalo on A-loppuinen: seitsemä-ä : seitsemä-ssä, kahdeksa-lle. Yhdysnumeraaleissa 11–19 taipuu alkuosa, esim. yh-tä-toista, kolme-ssa-toista, suuremmissa yhdysnumeraaleissa molemmat osat: kahde-ssa-kymmene-ssä, kolme-en-sata-an-viite-en. Puhutussa kielessä kymmenen-jälkiosa saattaa esiintyä lyhentyneessä ja taipumattomassa asussa: kahtakytviittä (» § 780).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Nominien vartalot ja taivutustyypit
§ 64 Nominien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 65 Yksivartaloiset vokaaliloppuiset nominit
§ 66 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa lyhyt vokaali
§ 67 Yksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
§ 68 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
Verbien vartalot ja taivutustyypit
§ 71 Verbien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 72 Taivutustyypit ja kertoa-tyypin verbien taivutus
§ 73 Saada-tyypin verbien taivutus
§ 74 Tulla- ja nousta-tyyppisten verbien taivutus
§ 75 VtA-loppuisten verbien taivutus: hypätä, häiritä, kyetä
Päätteiltään vaihtelemattomat sijat
§ 84 Monikon genetiivin -en: koirien, talojen, lupauksien
Monitavuisten sanojen monikon genetiivi ja partitiivi
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet