Persoonajärjestelmä on imperatiivissa vajaa. Yksikön 1. persoonassa imperatiivimuotoja ei ole, ja monikonkin 1. persoonaan kohdistuvissa kehotuksissa käytetään imperatiivimuodon asemesta tavallisesti passiivin indikatiivin tai konditionaalin preesensiä: Oletetaan, että…, Lähdetään! Mentäs jo! (» § 1654). Varsinaiset monikon 1. persoonan muodot, esim. olettakaamme, ovat vanhahtavia. Imperatiivin tunnus vaihtelee persoonan mukaan, mutta selvästi erottuva persoonapääte on vain monikon 1. persoonassa (» asetelma 61).
| Yksikkö | Monikko | Yksikkö | Monikko | |
| 1. | kerto-kaa-mme | äl-kää-mme kerto-ko(x) | ||
| 2. | kerrox | kerto-kaa | älä kerrox | äl-kää kerto-ko(x) |
| 3. | kerto-ko-on | kerto-ko-ot | äl-kö-ön kerto-ko(x) | äl-kö-öt kerto-ko(x) |
| Passiivi | kerrotta-ko-on | äl-kö-ön kerrotta-ko(x) | ||
Yksikön 2. persoonan imperatiivimuotona toimii rajageminaation aiheuttava vokaalivartalo, joka on suoran astevaihtelun alaisissa sanoissa heikkoasteinen ja käänteisen astevaihtelun sanoissa vahva-asteinen (a) (muoto on rajageminaatiota lukuun ottamatta hahmoltaan sama kuin verbin vartalo indikatiivin 1. ja 2. persoonassa, vrt. anna-n, hyppää-t). Monikon 2. persoonassa imperatiivin tunnuksena on ‑kAA, joka liittyy yksivartaloisilla verbeillä (vahvaan) vokaalivartaloon ja kaksivartaloisilla konsonanttivartaloon (b).
Imperatiivin 3. persoonan eli jussiivin (» § 1666 – 1667) päätteet ovat ‑kOOn ja ‑kOOt (kO-aines on varsinaisesti imperatiivin tunnus ja ‑On ~ ‑Ot persoonapääte). Ne liittyvät paitsi samaan vartaloon kuin monikon 2. persoonan tunnus ‑kAA, myös passiivivartaloon:
Kielteinen imperatiivi muodostetaan apuverbin älä (älkää, älköön, älkööt) avulla. Pääverbi on yksikössä samanmuotoinen kuin myönteisessäkin imperatiivissa (d). Monikon kielteisessä imperatiivissa ja jussiivissa pääverbi sisältää imperatiivin tunnuksena kO-aineksen, apuverbi kää- tai köön-tunnuksen; näissä liittomuodoissa on siis kahdesti saman taivutuskategorian tunnus (e).
Edellinen pykälä