A-infinitiivin translatiivia käytetään metatekstuaalisissa ilmauksissa, joilla puhuja ottaa kantaa ilmauksensa sisältöön tai muotoon; ilmaustyyppiä on nimitetty kvantum-rakenteeksi. Infinitiivi ilmaisee kielellistä toimintaa, esim. mainitakseni tai luonnehtiakseni. Hallitseva lausekin voi ilmaista kielellistä toimintaa (a), mutta vaikka näin ei olisikaan (b–c), infinitiivirakenteella kommentoidaan ilmauksen esittämisen tapaa. Syntaktisesti infinitiivirakenne voi olla kommenttiadverbiaali (a–b) (» § 999 – 1000) tai esim. johtoilmaus (c) (» § 1482).
Rakenteeltaan metatekstuaalinen infinitiivirakenne on finaalirakenteen kaltainen. Molemmat ovat hallitsevan lauseen kanssa samasubjektisia, minkä osoittaa infinitiiviin liittyvä possessiivisuffiksi. Niiden totaaliobjekti on genetiivissä riippumatta lauseen rakenteesta (d) (» § 938).
Episteemistä arviota ilmaisevat verbit ovat kommenttikäytössä vakiintuneita, esim. tietääkseni, luullakseni, nähdäkseni ja muistaakseni (» § 1606). Näiden käyttö eroaa finaalirakenteesta siinä, että niillä voi olla genetiivisubjekti mutta ei muita laajennuksia.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Infinitiivien tehtävät ja infinitiivilausekkeiden rakenne
Verbiketju ja infiniittirakenteen sulautumisen asteet
A- ja MA-infinitiivilauseke objektina ja adverbiaalina
A-infinitiivilauseke subjektina
§ 503 Minua pelotti lähteä ja muut infinitiivisubjektitapaukset
§ 504 Olla tai intransitiiviverbi: Oli ihana ~ tuntui ihanalta uida
Infinitiivilauseke nominin määritteenä
A-infinitiivin perusmuoto adverbiaalina
Irrallinen, interrogatiivinen ja relatiivinen infinitiivilauseke
Partisiippien tehtävät ja partisiippilausekkeen rakenne
Partisiippien merkitys ja aikasuhteet
Aiemman ja päättymättömän ajan partisiipit
Passiivin VA-partisiipin tulkinnat
Referatiivirakenteen merkitys ja käyttö
Aktiivi- ja passiivimuotoinen referatiivirakenne
Referatiivirakenteen verbinjälkeisen NP:n sija
Subjektina toimiva referatiivirakenne ja näkyy tulevan -rakenne
§ 543 Mikä temporaalirakenne on
Temporaalirakenteen aikasuhteet ja merkitystulkinnat
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä