Teonnimille semanttisesti läheinen verbikantaisten substantiivien laji ovat teon tuloksen nimet (nomen acti). Ne ilmaisevat entiteettiä, joka on seurausta kantaverbin kuvaamasta teosta tai tapahtumasta. Tämä entiteetti on yleensä konkreettinen. Teon tuloksen nimi on mahdollinen johdos vain osasta verbejä.
Teon tuloksen niminä esiintyy osittain samojen morfologisten johdostyyppien jäseniä kuin teonniminäkin, ei kuitenkaan minen- tai nA- eikä myöskään juuri ntA- tai nti-johdoksia. Toisaalta osa johdostyypeistä sisältää ensisijaisesti teon tuloksen nimiä, kuten Os- ja mA-johdokset. Lisäksi on joitakin (V)lex-johtimisia teon tuloksen nimiä: kääryle, leikkele, pirstale, tekele (» § 202). Samakantaisten teon tuloksen nimien synonyymiset parit (nidos ~ nide, jäljennös ~ jäljenne) ovat harvinaisia.
Sellaisissa johdostyypeissä, joiden lekseemeistä valtaosa on merkityksensä puolesta teonnimiä, teon tuloksen nimet ovat teonnimien semanttista edelleenkehittymää, kuten Us-johdokset maalaus (alk. ’maalaaminen’) tai rakennus. Teonnimistä kehittyneet teon tuloksen nimet ovat tyypillisesti transitiiviverbikantaisia.
Teon tuloksen ja tekemisen ero ei ole jyrkkä. Esimerkiksi sana tuotanto voi tarkoittaa niin tuottamista prosessina kuin sellaisen tulostakin, käännös joko kääntämis- tai kääntymistapahtumaa tai sen tulosta, alueliitos niin alueiden liittämistä kuin liittämisen tulostakin, samoin tuntemus voidaan käsittää tuntemiseksi prosessina tai sen tulokseksi (vrt. rajaavat teonnimet » § 225); vastaavanlaisia ovat esim. sanat leikkaus, vastaus, tarjous, kysymys ja selostus. Tässä käytössä nämä substantiivit ovat tarkoitteeltaan abstraktimpia kuin selvät teon tuloksen nimet.
Kantaverbin tarkoittaman aktiviteetin tuloksena voi olla myös psyykkinen tila. Sitä ilmaisevat sellaiset Us- tai mUs-teonnimet, joiden U-vartaloisen intransitiivisen kantaverbin kuvaamalla epäagentiivisella tapahtumalla on luontainen päätepiste, esim. tyrmist-ys, hätäänn-ys (» § 234); kiihty-mys, voipu-mus (» § 243). Vastaavat minen-johdokset puolestaan kuvaavat kyseistä tapahtumaa sinänsä (tyrmistyminen jne.).
Joskus johdos ilmaisee pikemmin teon kohdetta kuin sen tulosta. Erona teon tulokseen on se, että kantaverbin tarkoittama toiminta ei aikaansaa kohdetarkoitetta eikä tarkoitteen olemassaolo siten ole tulosta tästä toiminnasta (vrt. » § 928, 463):
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä