Os-johdokset tarkoittavat tyypillisesti kantaverbin ilmaiseman toiminnan tai teon tulosta, mutta niillä on myös muuta käyttöä. Johdostyyppiin kuuluu satakunta sanakirjalekseemiä. Johdin ‑Os (: ‑Okse-) liittyy etenkin kaksitavuisiin A-loppuisiin ja kolmitavuisiin ntA-loppuisiin verbivartaloihin, mutta kantana voi olla myös muu kaksitavuinen vartalo (» § 222 asetelma 73). Johdin kiinnittyy (heikkoon) vokaalivartaloon, jonka loppuvokaali katoaa.
Joskus kantaverbiksi voidaan käsittää yhtä hyvin transitiiviverbi kuin sen U-johdoskin (Us-johdosten samantyyppisiä tapauksia » § 234):
Oma ryhmänsä ovat sellaiset (nn)Os-johdokset, jotka on muodostettu kantasanan tarkoittamaan kieleen kääntämistä merkitsevästä ntA-johtimisesta verbistä (» § 328) ja jotka tarkoittavat kääntämisen tulosta, käännettyä tekstikokonaisuutta, esim. ranskann-os (< ranskantaa), venäjännös, vironnos. Koko Os-substantiivien ryhmä karttuu lähinnä vain tällaisten ntA-kääntämisverbien produktiivisuuden kautta. Lisäksi on joitakin nnOs-johtimisia sanoja, joissa nn-aines ei kuulu kantaverbiin: jää‑nnös, luo-nnos, aikaansaa-nnos, puhu-nnos.
Joskus Os-johdokset saavat teonnimille tyypillisiä verbilähtöisiä laajennuksia tai määriteosia (b). Etenkin kolmitavukantaisia (nn)Os-johdoksia saatetaan käyttää (nn)Us-johdosten tapaan teonniminä (c).
Merkitykseltään erikoistuneita Os-johdoksia ovat esim. annos, kaivos, kiitos, koitos, kudos, käytös, laitos, leivos, painos, panos, rikos, teos, tulos, tungos.
Huom. Lisäksi on joitakin nominikantaisia Os-johdoksia kuten kerros, lannos (» § 200). Joskus Os-johdoksen semanttisena lähtökohtana on ne- tai le-verbi, vaikka tämä verbinjohdin puuttuukin Os-johdoksesta: liu-os ← liueta (: liukene-), väit-ös ← väitellä, aat-os ← aatella. Johdin -Os esiintyy myös osana adverbimuottia kytköksissä-, turvoksissa-tyypissä (» § 392).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet