Eksistentiaalilauseen subjekti eli e-subjekti poikkeaa perussubjektista keskeisen subjektikriteerin osalta, sillä verbi ei kongruoi sen kanssa: Pöydällä on silmälasit. Muutkin e-subjektin ominaisuuksista ovat yhteisiä objektin kanssa: neutraali sijainti verbin jäljessä ja partitiivimuoto, joka perustuu lauseen kielteisyyteen tai osoittaa kvantitatiivista epämääräisyyttä. E-subjekti voi tosin olla kieltolauseessa nominatiivisijainenkin: Alussa ei ollut sana (» § 918); objektille tämä ei ole mahdollista: *Alussa ei sanottu sana (» § 932). Objektille ja omistuslauseen e-subjektille on yhteistä myös monikon nominatiivin distributiivinen tulkinta: omistajan tai saajan roolissa on joukko, jonka jäsenistä jokaista kohti on yksi nominatiivi-NP:n tarkoittaman joukon jäsen (a) (» § 916).
Yhteistä on myös se, että e-subjekti saattaa referatiivirakenteessa saada objektin sijan: Peres vakuuttaa ehdotuksen takana olevan pyrkimyksen rauhaan (» § 541).
Omistuslauseessa e-subjektin objektimaisuuden konkreettisin todiste on persoonapronominin t-akkusatiivi: Onhan minulla sinut. Akkusatiiviesiintymiä on havaittu muissakin eksistentiaalilauseissa (b–c).
AT: | Minkälaisista asioista sinä kirjoitat. |
MH: | kaikellaisista mut ihmiset täytyy olla aina mukana. ilman (.) ihmisiä ni (.) siit ei oikeestaan tulis (.) mitään et vähintään siin täytyy olla (.) minut itseni mukana (r) |
Myönteisissä lauseissa e-subjekti on indefiniittinen; jo tämä tekee siitä epätyypillisen subjektin. Puheessa yleisimpiä subjekteja ovat määräiset pronominit, erityisesti puheaktipronominit, joiden tarkoitteet ovat keskustelussa aina tunnettuina läsnä. E-subjekteina puheaktipronominit esiintyvät harvoin, lähinnä kieltolauseessa (Jos sua ei olis) ja monikollisina kvanttorilauseessa (Meitä on monta). Tätä epätyypillisyyttä heijastaa myös akkusatiivimuoto sellaisissa lauseissa kuin Minulla on sinut.
Huom. 1. Objekti esiintyy sellaisten verbien kanssa, joilla voi olla myös subjekti. Subjektin ominaisuudet ovat vastaavasti selkeimmillään silloin, kun verbillä on myös objekti. Sitä, että subjekti saa tietynlaisissa objektittomissa lauseissa samoja muotopiirteitä kuin objekti, voi pitää subjektin ja objektin neutraalistumisena (F. Karlsson 1982: 109).
Huom. 2. Helasvuo (1996; 2001a: 92, 97–103) on todennut perussubjektin tarkoitteen olevan keskustelussa sillä tavoin keskeinen, että se mainitaan tyypillisesti useita kertoja, kun taas e-subjektin tarkoitteesta ei erityisen usein lähdetä puhumaan enempää.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet