Sijamuodon ja kongruenssin perusteella erotetaan kolme subjektin lajia. Perussubjekti on nominatiivimuotoinen NP, jonka kanssa finiittiverbi kongruoi persoonan ja luvun suhteen (» § 1268):
Vain nominatiivimuotoinen NP voi laukaista finiittiverbin kongruenssin. Koska muukin jäsen – objekti, predikatiivi tai osma – voi olla nominatiivissa, kongruenssi on vahvin subjektikriteeri. Perussubjekti on verbin täydennys mutta samalla myös yksi lauseen keskeisistä tunnusmerkeistä. Lauseessa voi olla vain yksi perussubjekti ja finiittiverbi (» § 866). Muista perussubjektillisten rakenteiden ominaisuuksista » § 922.
Persoonapronominit ovat puhutun kielen tyypillisimpiä subjekteja. Etenkin 1. ja 2. persoonan pronominin ollessa subjektina myös persoonakongruenssi toteutuu johdonmukaisimmin. Lukukongruenssi on persoonakongruenssia heikompi subjektin merkki, koska luvun suhteen kongruoimaton tyyppi ne menee on puhutussa kielessä tavallinen (» § 1280).
E-subjekti eli eksistentiaalisubjekti on eksistentiaalilauseen subjekti (» § 899). Se on partitiivissa, jos sen tarkoite on jaollinen, samoin yleensä kieltolauseessa (» § 916 – 918). Muuten se on nominatiivissa. Nominatiivimuotoisenakaan se ei laukaise verbin kongruenssia. Lisäksi e-subjekti poikkeaa perussubjektista verbinjälkeisen sijaintinsa ja indefiniittisyytensä vuoksi (» § 1420):
Etenkin kirjoitetussa kielessä partitiivisubjektia esiintyy muissakin kuin selvissä eksistentiaalilauseissa (» § 919). E-subjektin salliva verbi voi aina saada myös perussubjektin, mutta päinvastainen ei pidä paikkaansa.
Genetiivisubjekti on nesessiivirakenteen ja infiniittisen rakenteen subjekti. Se vastaa niissä perussubjektia.
Genetiivisubjekti on lisäksi tulla tehtyä ~ tehdyksi verbiliitolla: Minun ei tule käytyä ulkona; tämä rakenne on tosin yleensä nollapersoonainen (» § 453, 1356). Genetiivisubjektin saavia infiniittisiä rakenteita ovat permissiivirakenne (» § 502) ja referatiivirakenne (» § 538; nesessiivirakenteen subjektista » § 920). Lisäksi on rakenteita, joissa genetiivisubjektin persoonakongruenssi ilmenee possessiivisuffiksina (» § 1297). Näitä ovat temporaalirakenne (minun kuoltuani; » § 543) ja agenttipartisiippirakenne (sinun kutomasi; » § 525).
Huom. Verbikantaisen substantiivin genetiivimäärite voi vastata kantaverbin subjektiargumenttia, esim. heidän juoksemisensa; sitä ei kuitenkaan pidetä subjektina.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä